Steinspinne's divine translation of the lyrics of Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu.

The Official Critique of the Moon Fog Prophet Oeuvre by Steinspinne.

Steinspinne ist zurück

Dim dum: a gathering of minds, free spirits, more or less.
A tentative exploration into the prophesies of insanity, art and science;
strange and beautiful.
Epic.
To think is to breathe.
Air is crystal clear on the Rascal Mountain.
Veni, vidi, vici.

Carla e la Notte Stoica

Herakleitos sanoi: Yksi ja sama on elävä ja kuollut, ja valvova ja nukkuva, ja nuori ja vanha; sillä tuo on muututtuaan tämä, ja tämä muututtuaan on tuo. Mikä se on? Tanssiva Hämärä, vanha mies, unohdettu laulu. Pylväskäytävän aave, kirjava viisaus, petos. Itsepetos.

Sen voi ilmaista arvoituksellisesti: Se mikä ihmisessä on, koituu hänen kohtalokseen. Tai Novaliksen tapaan: Luonne on kohtalo. Efesolaisen mukaan luonto pyrkii piiloutumaan. Milloin? Minne? Missä? Silloin, sinne, siellä.

Kauneinta mitä häneltä on jäänyt: Kuolemaa on minkä valveilla näemme; minkä nukkuessamme, unta. Saman lauloi Saarikoski: Kaikki minkä valveilla näen on kuolemaa, kaikki minkä nukkuessani, unta. Kun näen Carlan, näen unta kuolemasta. Kauneudesta. Kauneutta kuoleman kanssain palvo. Valo harhaa vain on. Mysteeri. Carla. Äänekäs yö. Sisällä, ulkona. Stoa poikile. Synkät, tuimat miehet. Tie ylös ja alas yksi ja sama.

Herakleitos-lainaukset teoksesta Yksi ja sama (Otava 1971, suom. Pentti Saarikoski); Pentti Saarikosken runo teoksesta Tähänastiset runot (Otava 1978).

Universal Aesthetics

Luulevat että se on helppoa. Kuulevat askeleita rannalla. Vai kuulevatko? Kantavatko kaappiaan? Tekevätkö taidetta? Tiedettä?

Neito halava henki, tervaa ihollaan.
Kaukaa haukkuu Hiiden Hukka,
Tietäjä takana kuun.

Epäilen, kuten hän, hullu mies, profeetta, opetti. Ja toinen, viisas, opetti uskomaan - opetti uskomaan totuuteen. Uskon totuuteen. Sillä totuus on kauneus ja kauneus on totuus. Kukin kaappiaan selässään kantaa.

Runolainaus teoksesta Taikametsän legenda - suomalainen runosarja (2002-2003).

Minerva

And while the world is dying,
I whisper into the wind.
And while the arts are dying,
I search for you in the wind.
And while the statues are falling,
I say your name to the wind.
And while the darkness is calling,
I lie awake in the wind.
And while our Rome is burning,
I sense your love in the wind.
And while the Idol’s returning,
I kiss your scent in the Wind.

From Artstone featuring Weird sister Windie: Metalogicon (1998).

La Rosa Misteriosa di Lucia

Valkealla hevosella hän saapuu, usvan takaa, valkoisissaan. Verisellä hevosella hän saapuu, metsän takaa, valkoisissaan. Ratsu raivoaa, käy kuumissaan. Verisenä, alaston. Arkana sydän, alaston. Nuori ja puhdas, paljas. Kalpea. Kaunis. Hänen olivat ruusut, valkeus.

Amusement Park

Quite amused, quite afraid. Mister, why did he arrive in the first place? Skoteinos, dance your dance for me, dance. La Danza dei Cavalieri Smeraldi.

Zarathustra

Nacht ist es: nun reden lauter alle springenden Brunnen. Und auch meine Seele ist ein springender Brunnen.
Nacht ist es: nun erst erwachen alle Lieder der Liebenden. Und auch meine Seele ist das Lied eines Liebenden.

Profeetta, oi profeetta. Laulusi kaiku, muisto. Profeetta, oi profeetta. Äänesi henki, kauhu. Hulluuden ja kauneuden peto. Ylitse muiden. Ihminen. Kauhu.

Das Nachtlied-lainaus Friedrich Nietzschen teoksesta Also sprach Zarathustra (1883-1885).

Annabella

Above the empty hall, is her upstairs chamber; where she waits -
with tears like autumn leaves; singing for the lost morning.

As the midnight approaches, the voices get dim.
And her memories whisper, the names of her loves.

She plays her silent tune, in her bridal bedroom; with a smile -
the roses call her name, touching her with their strangeness; when outside it’s raining grief.

Though the lilies are withered, her beauty is white.
When her visions get blinding, the tapestries scream.

All the mirrors are painted crimson,
she lays down her body, with a tremble.
While the candle light’s softly fading,
she stares at the dancing velvet curtains.

The fire laughs too loud, inside her dear sorrow; where she lives -
the diamond waves of light, are her solitude’s children.

She’s surrounded by feelings, her fingers gets cold.
And the echoes are calling, the names of her loves.

In the thunder she meets her longing,
all of her moments, without anguish.
When the past times cry scarlet secrets,
she closes her eyes of flaming passion.

As the september winds are blowing,
their fluttering solace, in her ribbons,
like the abysses of her pallor,
the window panes reflect only darkness.

Albumilta Bina: As sure as the Sun (Corkoo1, 2004). www.binaband.com

Claudia della Stanza Rossa

Punaisen huoneen Claudia. Punaisen tuskan Claudia. Punaisen raivon Claudia. Claudia, Claudia. Rakasta minua. Claudia. On tuuleen kirjoitettu säkeet pahuuden. Sanoja, sanoja, hiljaisuus. Hulluus. Punaisen huoneen Claudia.

A Renaissance Man

Having met mister Moon once again, and once again reminiscent of one mister Mellotron, I quickly turned to Stone. So did Maria. This happened one night at a club called Stella Star, on the fifteenth of May, 2004, in Helsinki.
  Having heard some bursts of his lunacy, like one of my nicest friends, mister Jackdaw (which happens to be so much more unobtrusive than mister Moon), Maria said that he truly is a genius. Oh yes, she was talking of that loud man in black leather, mister Moon, a man of virtú, a true Renaissance Man. And of course she was right. Like Maria said, the man is a Power-Genius, a Blonde Beast of the Hyperborean woods, a Leonardo. A man of high morals, a true Renaissance Man. An artist, poet and musician. A Universal Aesthethics man. L’uomo universale. A modest man - megalomanic, but modest. A man of vision, a seer. Raging.
  His voice once again conjured up the birds, my old friend mister Jackdaw, and his arch-enemy, mister Nightingale. The night before, I met them, while bicycling. As a matter of fact, there were lots of them. Crow family, thrush family. Of which the male sings much at night. No joints for mister Sandemose. This time.

Laulavien koiraiden, varisten ja rastaiden heimon määritelmät teoksesta The Oxford Dictionary of Current English (Oxford University Press 1985). Aksel Sandemose: Ihmissusi (suom. Eija Palsbo, Gummerus 1960); Kadonnut on vain unta (suom. Rauno Ekholm, Gummerus 1961); Felician häät (suom. Rauno Ekholm, Gummerus 1962); Me koristamme itsemme sarvilla (suom. Rauno Ekholm, Gummerus 1963); Pakolainen ylittää jälkensä (suom. Rauno Ekholm, Gummerus 1965); Jerikon muurit (suom. Rauno Ekholm, Gummerus 1966); Alice Atkinson ja hänen rakastajansa (suom. Rauno Ekholm, Gummerus 1972). This time albumilta 22 Pistepirkko: Rally of Love (Bare Bone Business 2001). www.22-pistepirkko.net

Mitä herra Wilde sanoi?

Tiedätte varmaan sen pienen, ruman patsaan, jonka amerikkalaiset kiiltokuvat jakavat kerran vuodessa toisilleen. Tyhmää. Niiden elokuvat ovat roskaa. Ruma patsas. Nicholsonillakin on. Ja Pacinolla. Ja de Nirolla. Kummisetä. Kakkonen. Brandokin nappasi omansa. Ykkösestä. Kakkosessa sitä ei näkynyt. Ääni tosin kuului. Saiko Coppola itse? Naisista muistaakseni Holly Hunter. Se olikin hyvä elokuva. Piano. Oli Kummisetäkin. Jane Campion. Ei Tarkovski, ei sentään. Jari Halonen? Näytteli Tarkovskia Turkan ohjauksessa. Ohjaa itsekin. Aleksis Kiven elämä. Parasta mitä meillä on nähty. Mutta mitä herra Wilde sanoikaan? Olla tekemättä mitään on maailman vaikein asia. Toiseksi vaikeinta on tehdä hyvä elokuva. Ja saada oma Oscar. Osta oma Tampere. Saat kaupan päälle Helsingin.

Oscar Wilden lause on esseestä The Critic as Artist (1891). Otsikkolainaus albumilta Verde: Osta oma Tampere - saat kaupan päälle Helsingin (Copyright Mika Rintala, Verde 2001). Jari Halonen: Aleksis Kiven elämä (Seppä Callahanin filmimaailma 2002).

Ihmisen korkeimmista saavutuksista

Taiteen tehtävä on herättää kysymyksiä, ei vastata niihin. Taide on monitulkintaista, kompleksista ja syvää. Taiteeseen ei koskaan kyllästy. Viihde on helppoa, yksinkertaista ja pinnallista. Viihde on roskaa. Viihteeseen kyllästyy heti. Tieteen tehtävä on löytää totuus. Tiede on objektiivista, edistyvää ja syvää. Tieteeseen ei koskaan kyllästy. Huuhaa on subjektiivista, paikalleenpysähtynyttä ja matalaotsaista. Huuhaajuttuihin kyllästyy heti. Huuhaa on roskaa. Tiede on kaunista. Taide on kaunista. Totuus on kauneus ja kauneus on totuus. Kukin kaappiaan selässään kantaa.

Eino Kaila: Syvähenkinen elämä - Keskusteluja viimeisistä kysymyksistä (Kolmas, täydennetty painos, Otava 1986); Charles Murray: Human Accomplishment - The Pursuit of Excellence in the Arts and Sciences, 800 B.C. to 1950 (HarperCollins Publishers Inc. 2003).

© J.K. “Stone“ Niemelä, May 2004. Steinspinne lyrics and musings produced at the Hermit of Rascal Mountain Poetry Workshop exclusively.