EI AURINKO MILLOINKAAN LASKE

Ei aurinko milloinkaan laske
Ei kuut ja tähdet päivien valoksi katoa
Ei sateet viimat ja tuulet ole ketään varten enempää kuin muitakaan
On hiljaisuus ja öinen huuto
Pauhua saman häkeltyneen sielun
Joka kysymykseensä polvillensa on kumartuneena pyhättöin
Karuun tuomion kiveen

Onko perimmäistä totuutta
Joka oikeaoppisuutta muita enemmän ylistäisi
Onko ajatuksia ja tekoja jotka pelastaisivat hairahtujat heiltä itseltään
Kuka kaiken päätyttyä voi sanoa
Olleensa oikeammassa kuin muut
Koska ymmärsi himon heikkouden ikuisen syöksevän kiron
Alun alkaen syntyessään

Löytyykö Graalin maljan sijaan
Sittenkin enkelten puhelin valkoinen
Jolla taivaaseen soittaa vois ja anoa oikeuksia vuoksi surkeiden kohtaloiden
Kuuleeko jokin niin suuri
Muuta kuin ulvovaa galaksia sortuvaa
Kun niin valtava sormi viimein tuomiten osoittaa
Tarkoittaako se keitä
Vaiko kaikkea olevaa

Ymmärtääkö elämä meissä sittenkään itseään
Emmekö me laukausta pistoliin edessämme viimeinkään nää
Olemmeko vain eksyneet lampaat
Jotka niityllä paimenta etsien käyvät
Oliko Jeesus Kristus yksi heistä
Vaiko ainoastaan
Yksi meistä

Onko juoksevissa puroissa
Tosiaankin niin paljon kimaltavaa kultaa
Että sillä voisi ostaa itselleen polttavan tulen oikeudet merten sekä taivaan
Onko jalokiviä niin paljon
Että ne jokaisen kuninkaan rihkamaan riittää
Onko niitä niin paljon että ne voisivat pelastaa
Lopultakaan mitään

Toivon hetki menetettäväksi on liian kallis
Siksi taistelu julistettiin
Taistelun päätyttyä nautitaan viimeisellä ehtoollisella se mitä sinne tuotiin
Kuka kiipesi huipulle korkeimman tornin
Kuka rohkeudestaan muistetaan
Kuka peloissaan pienuuteensa kuihtui
Kuka syntynyt ei tälle puolen ollenkaan

On niin yksinkertaista
Uskotella olevansa päivä joka ei milloinkaan laske
Olla kaukaisten hailakkain vuorten takaa nouseva säteinen paiste
On niin vaikeaa
Myöntää olevansa vain satunnainen kuiskaus
Olla päivänkajo joka aina likempänä kuin aamua
On hiipuvaa iltaa

SYYLLINEN PEDRIKO

Sinä lupasit
Niin lupasin mutta mikä on minun vannomiseni laita kun olen murhamies
Mikä on Amille tällaisen hylkiön tunnolla myöhästyminen ja paha tapa
Et saa Pedriko mehän puhuimme
Sinä puhuit minä kuuntelin
Enkä edes luvannut kunhan nyökyttelin että ymmärsin

Miksi sinunlaisesi rakastaa itse paholaista
Ymmärtäisitpä mitenkä se koskee
Mustuus ja irvistykset ovat minunlaisiani varten
Eivät sinunkaltaistesi hienoudet
Mutta antaisit minun yrittää
Siksiko että epäonnistuisit
Se on tuskallisempaa kuin antaa asioiden olla

Ei pimeää kujaa ole luotu sitä varten etteivät ne olisi keitään varten
Vaan niitä varten keiden on määrä niillä lymytä kuin koirat
Olen likempänä koiraa ja siksi
Siksi minun mennä täytyy

TÄHDENLENNON AIKAAN

Kuka meistä on se hän ja onko hän se miksi luullaan
Onko heitä enemmän tahi ei ainokaistakaan
Kuka saattaa olla tämä ja kuka saattaa olla joku muu
Eikö se päivä jo tuu eikö se päivä jo tuu

Kun aina hänestä puhutaan ketä sillä oikein tarkoitetaan
Ketkä ovat kaikki ne joita ensin alkuun täksi luullaan
Ketkä onkaan juuri he jotka jätetään taikka otetaan
Kuka on se hän kenestä kaikki oikeen puhuu

Heitä on kai kaikkialla sanovat mutta keitä
Sanovat vapahtavan tarkoittaen kaipa heitä
Mutta onko kellään sitä silloin kun se päivä koittaa
Onko kellään mitä eivät näet sanoneet laisin sitä

Viimeöinen taivas jätti jälkeensä tähdenlennon valtavan
Se poltti halki taivaan tulisen railon sangen ankaran
On kerrottu että hetkellä tämän pitää toivoa hänen läsnäoloaan
Kenestä kaikki oikein puhuu ketä sillä oikein tarkoitetaan

PUHUU VAPAHTAJA RAPPUSELTA KIVISELTÄ

Rakastellessamme hänen kanssaan
Makaammeko itsemme vuoksi
Antaessamme kalliin lahjan
Pitääksemmekö jotain itsellämme
Ainain etsimmekö häntä kuka tyydyttäisi himomme
Eikö meidän pitänyt rakastaa muita enemmän kuin itseämme
Aamen

Älkäämme sanoko heille
Että heidän rakkautensa on väärää
Että heidän tulisi rakastaa toisin
Antaa rakkauttansa toisin
Sillä mikä on kauneutemme meissä
Onko se valheemme kauneus
Onko se loistetta vasten yöllistä pimeää
Aamen

Älkäämme pyytäkö
Että heidän lempensä kiihko olisi samaa tulta
Älkäämme vaatiko kuinka heidän tulee meitä katsoa
Painautumaan meitä vasten ja hyväilyjään meille antaa
Älkäämme vaatiko kuinka heidän tulee meidät lähdettyämme muistaa
Aamen

Älkäämme tappako heidän uskoaan
Niin kuin olemme tappaneet omamme
Älkäämme käskekö heidän vaihtaa omaa jumalaansa toiseen
Älkää uskoko kaikkien rakastuvan samaan naiseen
Älkäämme rangaisko heitä
Ketkä eivät milloinkaan sitä aloittaneetkaan
Aamen

Älkäämme naulitko heitä
Ketkä ristillään jo seisoo
Syyllisin silmin odottaen armon laskeutuvan
Sallikaamme hetken vapahdus
Heille ketkä tuomitut ovat syntyessään
Sallikaamme hetki yksin
Heille ketkä kaihtavat seuraa
Aamen

Kirjoitammeko heille
Paljonko rakkautemme maksaa
Mitä osaksemme vaadimme
Ja mitä olemme valmiit antamaan
Mikä tanssi täyttää unelmiemme ainaiset haaveet
Kunnes tuuditamme itsemme uneen
Odottaessamme vapahtajaa
Aamen

Älkäämme karsaasti katsoko heitä
Ketkä eivät luovu vähästään
Ymmärrystä osakseen kerjätäkseen
Älkäämme hurskaina helvettiin tuomitko heitä
Jotka eivät osta eturivipaikkaa taivaan ikuiseen teatteriin
Aamen

Voimmeko antaa hetken lipua hiljaa pois
Antaa tuomioidemme olla
Antaa anteeksiantamattomuuden olla
Antaa vihan ja rakkauden olla niin kuin meren aalto rantaan lyödessään
Antaa itsensä kadota kallion halkeileviin uomiin
Aamen

ONNELLISEN VALKOINEN

Viisimetrijalkainen mies
Aamuöisin puistoin liepeisillä horjuu
Huhutaan että hän taikuris tuonpuoleisesta on vailla vertaa
Toisinaan kerrotaan
Että hohtavalla haravallaan
Mies kuolleet syyslehdet saa tyystin katoamaan
Viidennen päivän aina tullen
Varpustelee mies öisin puistoin
Ja puhuu hiljaa kuiskaten yön tähdelle kirkkaimmalle
Aina tuolloin tuo tähti
Etäinen punaiseksi muuttuu
Ja tuolloin kumartavat lyhtypylväät puistoin hälle

Kuka on tuo mies
Mies outo salamyhkäinen
Sitä milloin kai mä tiedä en
Vain ihmetellen minne kadonnut on hän
Kunnes kevätyöhön tähyän
Näen tähden joka on niin onnellisen valkoinen

Viisimetri jalkainen mies
Asuu viidennessä kerroksessa
Jossa viisi on kuolinilmoituksin peiteltyä ikkunaa
Eikä tuo outo mies
Milloin poistu asunnosta
Vaan kun valot kirkastuvat hän noin vain katoaa
Toukokuun viidentenätoista
Oudon miehen asunnosta
Löytyy kirje joka suljettu on sinetein tähden muotoisin
Siinä sydämellisesti
Hyvästelee hän sangen runollisesti
Kaikki lähiöiden pelokkaat ystävänsä

MUSTA KAIVO MUSTA PEILI

Koitti aamu jolloin verhot ympärilläin
Oli siirrettyinä syrjään
Paistoi avaruuden kirkkaus selkein sätein
Näin karun kauneudessaan helmen
Kuin neito kaunein se vaanen istui hiljaa
Ei kauneudellaan syössyt tultakaan
Vain sängyn laidaltani taivaaseen mä katsoin
Totuus oli entisellään

Kiersi aurinkomme keltainen ja suuri
Nyt kuuta pienen pientä mustaa
Löi nuolet salaman huurteen hyisen rannan
Kipinänsä syksyn ruskaan
Kuinka elää kanssa kaiken voisin järjen
Joka ympäriinsä kääntyy
Kanssa elää voisin hiuksen hienon kärjen
Jolta pudotessaan nääntyy

SUUNNATON SEIKKAILU HALKI AVARUUDEN

Mä uljaan kuvan lehdestä näin
Liekehtivät tähdet kiirivät maailman äärtä päin
Silloin sieppasin mä oman avaruitten meteoriitin

Istuin laidalle mä sen mielissäin
Ja meteoriitillani nyt lennän näin
Lennän kaikkeuden ääreen äärettömään suurenmoiseen

Lennän ohitse avaruitten planeettain
Ohitse Uranuksen Pluton Halleyn komeettain
Horisontissa nään valon kirkkaan huumaavan lumoisan

Kaikkeuden ääreen viimein seisahdun
Katson ympärillein ja istuudun

Kaikkeuden ääreen suurenmoiseen
Maailman ääreen suurenmoiseen

Itse asiassa tarkemmin näin
Ajatellen tahdon takaisin kotiin päin
On kaikki kotona suurempaa niin kovin paljon

Ei täällä ääressä kaikkeuden oo
Niinkään juurikaan mulle mitään oo
Laidalla maailman kaikki pienempää vain on kuin uskoin

Siis takaisin kotiin päin
Siis takaisin kotiin päin

KOTIPOLULLA

- instrumentaali -

HÄIVÄHDYS

Yö kääntyy aamun kajoon
Puut peittää harso jään
Kuiske hiljainen metsäin
Häivähdyksen kai kuulen

Sielu talvipäivän
Kaunis huurre järvien
Tuuli jäätävä henkii
Häivähdyksen nyt nään

Loputtomin vuonoin
Laskeutuu hiutaleet
Peittäen miljoonin
Hahmon äänettömän

Pintaan hyisevän veen
Siiven valkean nään hennon kylmettyneen
Kuollut hän taivaiden hengetär
Aamuun sinertävään
Katseen tuon tunnen
Takaa kuultavan jään

Mies kaukaisuuden saapuu
Takaa syisten metsien
Polvistuu äärelle jään
Hahmo hän jäljetön

Varsillensa kätten nostaa
Hengettären hyisevän
Kadoten alle jään
Hiljaisuuden vain jättää

HENGETTÄREN TANSSI

- instrumentaali -

SUPERSANKARI KOKO MAAILMAN

Olen supersankari koko maailman
On ylläni punainen viitta ja punainen sydän
Kasvoillani silmikko pitsikankainen
Ja käsissäni hansikkaat mustat
Yöt nukun yönsinisessä sängyssäni
Niinkuin kaikki muutkin
Koittaessa aamun säteiden nousen jalkeilleni
Ja riennän tiilisten kattojen ylle

Minä liidän kattojen yllä
Etsien vääryyden tapahtumaa
Kun sellaisen näen niin laskeudun alas
Ja nuhtelen itsekkyyteen sortujaa
Kädessäni kannan minä kirjaa
Josta näytän heille tärkeää asiaa
Näytän kuvaa jossa ihmiset halaa toisiaan
Ja ryhtyvät riidan sijaan rakastelemaan

Olen supersankari lähes alaston
Koska peittää en sydäntäni tahdo
Tahdon ihoni huokuvan ymmärtävää lämpöään
Ja haavoittuvuuteni loistavan kauas
On unelmani tarttua koko maailmaa
Kädestä ja näyttää sitä kirjaa
Jonka kuvat ovat valoa ja rauhaa tahdon tahdon
Tahdon näyttää sitä kirjaa

Tahdon pelastaa koko maailman Tahdon pelastaa mitä maa päällään kantaa

Tahdon pelastaa jokaisen linnun ja puun
Tahdon pelastaa Venezuelan
Tahdon pelastaa sielut ihmisten
Vaikkei nämä pelastusta osakseen tahtoisikaan
Tahdon pelastaa heidät heiltä itseltään
Muutoin en pysty nukkumaan silmäystäkään
Maailma lukee väärää kirjaa

Kuka pelastaa minut
Jos minä pelastan kaikki muut
Koska minä saan riisua viittani punaisen
Naulakkooni messinkiseen
Ja käydä huoneistoni rauhaan
Kanssa lehden ja aamuisen teen
Koska minä saan riisua kätkevän silmikkoni
Ja paljastaa sen kaiken pienuuden

Miksi lauluni niin täynnä tuskaa
Kylmää kaihoa ikävää
Miksi muistoja loukkauksien
Kyyneltä tuhannen vierittävää
Miksi haikeus on silmissäni minun
Miksi yksinäisyyteni sisintäni jäätää
Onko siellä kysymys ja vastaus
Joka minut raiteiltaan saa suistumaan

Tahdon pelastaa arkisen loisteen
Tahdon pelastaa autot ja menneet
Tahdon pelastaa Juudaksen maineen
Tahdon pelastaa ilmeet ja valheet
Tahdon pelastaa pienimmän kiven
Näkinkengän ja trooppisen lumen
Tahdon pelastaa kauniin ja ruman
Sen surumuistoisen juuri sen valokuvan
Tahdon riemuita tanssia laulaa
Tahdon vanheta arvokkuutta rauhaa
tahdon hiljaisuutta ees hetken aikaa
Tahdon pienen lahjani maailmaan antaa
Antaa kaikkia syleilevä vilpittömyys
Antaa himon ja halujen rikkaus
Antaa huonon tunnin hälvetä ilmaan
Antaa päiviimme valo ja rakkaus