ME OLEMME VEITSI JOKA VIILTÄÄ

Joutuin ystäväni kierot viekkaat
Kätköön käykää salajuonten temppeliin
Nyrkein tarttukaamme samaan miekkaan
Kuolinsopimus nyt kanssain laatikaa

Aika koittanut on hetki koittanut on
Voima saakaamme takaisin

Kuolemaa pyhän Augustuksen tahdon
Sudenhuntuun hätiin sonnustautukaa
Kultaa pöytään kylliks kantakaamme
Niin on mustan oraakkelin veitsi vakaa

Aamu viekkaana nousee ja senaatin uumenen
Verensä punalla maalaa

Hohtain veitsi myrkkyterin viiltää
Tuska katseen kyyneleeseen sekoittuu
Takaa surmanhuudon vaikeroivan
Kirkonkellot lyövät päivään uuteen

Mustan oraakkelin veitsi viiltää

Henkäys huurteen viimeisensä jättää
On käsi kouristunut kahvaan tahmeaan
Otteen veitsestään rinnassansa
On saanut Augustus hän ennen kuolemaa

Mustan oraakkelin veitsi viiltää

Peittyy taivas paholaisen pilviin
Varjot mustat kultaniityt peittää
Syttyy aatos teräväinen mieliin
Kenen surmatyö on tehty nimiin

Hetki koittanut on aika koittanut on
Voima saakaamme takaisin

Iskee kiiras salamointi välkkeen
Sen kylmä kajo katseen omain paljastaa
Nauran takaa oveluutein pilkkeen
Verijäljet johtaa nyt pyhään senaattiin

Hetki koittanut on aika koittanut on
Vallan kahvaan tartumme näin



JUMALAT LIEKEISSÄ

Ruskoin niityt vasten valoa nousevaa
Kiväärein piiput laitaa aavan viertää
Viima lyö heinää keinuvaa

Tuhat taiston rintaa tuhon tykkiä syöksevää
Rautapäinen aava kättä käskevää odottaa
Viima lyö viima lyö

Pelon katseet seisahtuneet tähyävät sateeseen
Käy henkäys aamuun hyiseen odotus kuin tyynen veen

Ja liekin jumalat leimahtaa
Ja liekin jumalat leimahtaa

Tuli vasten tulta liekkein aavaa pieksevää
Huurteen härmä väistyy kasvot kalpeat kuultaa
"Miehet liekaan polkekaa"

Veren kentät virtaavat solkenaan
Vuolaana täyttyy niityt huudoin tuskaisin
Kuolemaa kuolemaa

Miestä tuhat marssii yllä hyisten hautojen
Huudot mielissänsä sodan jumalten

Ja liekin jumalat leimahtaa
Ja liekin jumalat leimahtaa

Maailmanloppu edessäni tuhon merta kuohuvaa
Tykit räjähdyksin iskee vasten valoa nousevaa

Ja liekin jumalat leimahtaa
Ja liekin jumalat leimahtaa

MUISTOKIRJOITUS

Kivet jäisevät kupeestaan heijastaa
Kasvot jäätiköin herrain kalvakkain
Irveestä muinaisten tuonpuoleisten
Seisahtuu puron virta ruosteinen

Ovat ainiaan eläneet kalvakkaat
Heillä ajan avain kultainen on
Avain menneitten tulevain koitosten
Kiveen kirjoitetuin kohtaloitten

On miljoona vuosista vierinyt taa
Sekasorrossa raivossa käyden
On sielut toiveikkaat tahriintuneet
Kulkiessaan koston tietä myöden
Ovat nousseet syvyyksistä iäiset
Ikiunen silmiltänsä luoden
Jäiset myrskynsä järviin langettaen
Meriin metsiin ja laaksojen uomiin

Kaiken peittää jää lumi viima
Railoiks jäätiköt ulvoen halkee
Iäisten varjot kinokseen
Luo aurinko siintävä purppuraiseen
Tähyävät silmät leiskuvat
Ajan taakse kaikkeuden iäisyyden
Nähden tuomion portit peitos kivien
Jotka raunion jäljiltä jäänee

Kalvenneet näystään ikuiset
Kivettyneet ajan porttien suuhun
Näky ihmiselon surkean kohtalon
Peitossa surun katkeraan kyyneleeseen
Kiven lail kyynel vierähtää
Toivon tietä kaikkialta etsiessään
Kai kohtalo ihmisolennon
On sydämemme ja punainen huomen

Monumentiksi taistelevan ihmiskunnan
Ampuvat ylistykseksi taivaan
Muistokirjoitukseksi ihmisen
Sinkoavat korkeuksiin uljaan Saturnuksen
Sinkoavat Marsin Kuun Venuksen
Uranuksen Pluton Neptunuksen
Muistoksi ihmissielun syöverin
Joka jättää jälkeensä elämän arvoituksen



TUULEEN KÄTKETTY KIRJE

Syystuulen kantavan
Luota kaukaa hyisen pohjoisen
Pyörteisiin kirjoitetun kirjeen kuulen
Ulvovan kuin sudet kuuta kylmää vaikeroiden

Sanat nuo luoksemme kantaa
Synkän murheen kuiskauksen
On tuuleen kirjoitettu säkeet pahuuden
Enteet syntyvän lopunajan pimeyden

Mustan ruhtinaan
Viitan liepeet luo varjon valon nielevän
Ylle kaukaisen hyisen rannan pohjoisen
Joka aamuin aina askeleen likemmäksi käynyt on

Katseensa hiilen mustaa
Yötaivasta syvemmin pimeydellään loistaa
Syleilyynsä synkkään satiiniseen
Sulkee eksyneen lapsosensa langenneen

Pimeyden suunnaton mahti
Kylmä kalmansuudelman kaltainen
Aatoksemme harhat viekoitusten täyttää
Peili tuonpuoleinen eteemme avautuu

Vietellen
Kyltymätön himo kiihkon kaltainen
Ruumiin paljaan voimattoman valtaa
Saaden väreilyyn kielletyn nautinnon

Nyt meistä jokainen
On lapsi pimeyden ruhtinaan
Vanki päättymättömän himon ja nautinnon
Joka lävistää lailla nuolen noituuden unhoitetun

Tää on vain sali varjoinen
Sali itse ruhtinaan pimeyden

HYÖKKÄYSVAUNU

- instrumentaali -



MORSIUS KUOLEMAN

Saapuessain laaksoon säihkeen kirkkaan syöksevään
Naisen taivaallisen laskeutuvan nään
Hohtavan riettaan alastoman kalpean
Nään luoksein saapuvan synti yllään
Hyväillen sormin oudoin kylmin jäätävin
Käskee nainen minut makaamaan
Huulet viekkaat valheen mulle kuiskaten
Sekoittavat pääni huumaan

Kauneutta kuoleman kanssain palvo
Valo harhaa vain on

Kasvot kuulaat kuin lumi hyisen aavikon
Kääntyy nainen minuun katsomaan
Hän hymyssään kuin kauneuden kuningatar
Vaan onkin itse morsius kuoleman
Morsius itse kuoleman hän viekoitellen kyyristyy
Ja ojentaen kylmän ristin antaa
Hän katsoo syvään silmiini tuon kyynelhelmen takaa
Ja naurullansa kertoo salaisuuden

Kauneutta kuoleman kanssain palvo
Valo harhaa vain on

Tuon naisen kylmäkatseisen salaisuus niin kyyninen
Kuolinhetkeni se mulle kertoo
Tuo hetki nyt on koittanut kuolon värjeen tunnen ylläin
Lävistyksen iänkaikkisuuden

Kauneutta kuoleman kanssain palvo
Valo harhaa vain on

RANKAISUN YLHÄINEN RUHTINAS

Nostan nyrkkein näin käsken luoksein meren taivaan maan
Näytän kädelläin kenet valinnut oon omaksein
Syöksen silmilläin sen jonka katseineni tuomitsen
Käsken sanallain tähdet kirkkaat kunniaksein

Piiskoin alistan ruoskan iskuin ilmaa halkovin
Kahleen kietovan ympärille orjan sonnustan
Jumala oon kammioin rangaistuksen kivun sairauden
Kylvän huudon tuskaisen kärsimyksen vankilassain maallisen

On valtain rajaton oon ylhäisistä ylhäisin
Oon haavoituksen herra oon haavain herra mahtavin
Oon ilmain tuulen herra oon laavastulten herra voimaisin
Oon sadonkorjuun herra kun kärsimys on viimeisin



HÄMÄRÄN ENKELI

Päivä tää laskee huoneeni hämärään jään
Huuto hiljaisuuden koskee pilvien kyyneleet nään
Ne aika on jättänyt taakseen

Taikasi harsot lumoten ylleni käy
Varjoissa hämärän hopeatähtiä nään
En pelkää vaan katsomaan jään

Enkeli kaukaa kylmä on värjeesi sun
Sä sieluni valtaat ja yhdessä lennämme pois
Unhoituksen taivaamme luo

Tähtien luota mä katson
Kun miljoona itseäin siipensä saa
Kuinka sen kertoa vois
Oon lentänyt kauas pois pimeyden tähtien taa
Pimeyden tähtien taa

Valoton henkäys lävitsein mun virraten
Se vapauden antaa haaveeni viimeinkin saan
Haaveen siivekkään

Takaa kaukaisuuden lahja niin taivaallinen
Verho salaisuuden henkensä minulle antaa
Hengen pimeyden enkelten

Pimeyden tähdistä katson
Kun miljoona itseäin siipensä saa
Kuinka sen kertoa vois
Oon lentänyt kauas pois pimeyden tähtien taa
Kuinka sen kertoa vois
Oon lentänyt kauas pois pimeyden tähtien taa

SAA RAKKAUS VUORIA ODOTTAA

Valkeat nään
Hänen Eedenin kasvot edessäin
Jumalattarein
Täyttymyksen tunteen tunnen sisälläin
En enää pelkää
En pimeyttä myrskyävää
Vaan voiton säteen häikäisevän kaikkialla nään

Hänen kättään hyväillen
Paljastan sydämeni kuiskauksen
Hengestä vapauden
Sisimpämme täyttyy
Hänen kanssaan valtaamme hurmoksen haaveen

Kuin puron virtaa jään
Hänen kauneuttaan katsomaan
En enää juokse pois
En niin kauas pois
Tullut aika jolloin päivät seisahtuvat viimein

Sorron pauhun
Liepeillä vapauden nään syttyvän
Käskyn kohtalon
Tunnen sydämeeni saapuvan
Minun mennä täytyy mennä täytyy kauas pois

Käyn kynsin armottomin
Halki sorretun maan ja sorretun kansan
Ylpeydellä nostan katseen voitokkaan
On kutsu taistoihin käynyt
Nyt rakkaus saa odottaa
Tuhon kylvän kunnes vapaus koittaa tämän maan
Emilie

Murran muurit ja miehet
Vihollisten linjat eestäin murran
Murran vihollisen mieheen viimeiseen
Vasten vääryyttä isken
Isken terällä sortajaan
Kylvän vapauden siemenen päälle maan
Emilie



PUUTARHA MENNEEN IHMEMAAN

On päättynyt taisto pois se mennyt on
Sodan koirat käyvät hiljaa
Taiston miehet he juovat maljan voitetun
Juhlien nyt aamuun nousevaan

Niin lämmin on
Tuo aalto rannan
Santaa hyväillen

Maljat tyhjiksi juokaa armon ruhtinaat
Se mieleen voittoisaan johtaa
Hurmioon nostaa valloitus lakeuden
Täyttää ykseys nyt maan

Niin lämmin on
Henkäys tuon rannan
Rannan valloitetun

Sankarin tuulet syttyy
Syttyy kuin lempi jälkeen taistojen
Ken juhlaan sodanmiesten ryhtyy
Saa ihmemaan omakseen

Neitseet kauneimmat yllään mekot valkeat
Tanssien harjalla dyynin
Huuma viinin kuin huuma jälkeen taistojen
Uuden lemmen tuo rintaan

Nuo kellot kuulen
Nuo kellothan
On valloittajan

Sankarin tuulet syttyy
Syttyy kuin lempi jälkeen taistojen
Ken juhlaan sodanmiesten ryhtyy
Saa ihmemaan omakseen

SANANSAATTAJA

- instrumentaali -


Steinspinne's divine translation of the lyrics of Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu.