NOITA

Ja muistan säteet
Auringon kultaisen lävitse hiuksiesi olkia tehden
Nyt hetket menneet
Huumaava taivaani syöstynä viileyteen sateen

Olit harhaa vain
Kuin henkäys tuulen
Mutta mustan sydämesi äänen kuulen

Säteinensä kuu harmaa niittyin polttaa
Loihtien syöksien huutavan sieluni ikuiseen yöhön
Sinä noita
Helvetin liekeistä naurusi syntynyt
Paholainen lienet

Lausuit kirouksen
Sanat nuo pahuuden
Kuka oot sinä
Tunne sua en

Myrskyn enteen tunnen syttyvänä ylläin
Oon kahlinnut ruumiini voimalla viekkaan
Vain turmion suonut
Paha noita
Viiltänyt rintaani himokkain kynsin ja vertani juonut

Enää elä en
Kaiketi kuollut oon
Mutta silmissäin aurinko on taivaan

En pelastusta enää osakseni kaipaa

Ja viimeinen hetki minut taakseen jättää

MYRSKYN YTIMESSÄ

Hangen kanto kaikkialla aavana siintyy
Nyt näen sen jokaisen hauraan salaisuuden
Josta siintyvät maa ja avaruus
Tulen liekit ja talven neidon jäätävä henkäys

On talven neidon hiukset revontulta
Ne leimuavat kultaa ja hopeaa
On silmänsä hänen kristalliset unet
Jotka jäädyttävät järven jäänkatseellaan

On talven neidon tanssi kalpea lumen sade
Joka ripotellen keinuu halki ilman
Valkeaksi maalaten kylmänhuurteiset heinät
Niityt vuoret nummet sekä meidät

Nyt näen kaiken kirkkaammin silmin
Näen lävitse kivisen kallion ja raudan
Tunnen myrskytuulen ja petojen hengen
Olen ytimessä ainaisen myrskytuulen