VUOSISADAN VAIHTEESSA

Kärpänen sateessa, spiraali taivaalla, van Goghin kirkkaalla taustakankaalla
Niityt on kukkia täysi ja päiväni kärpästen seurassa raukeana niin

Oranssi ilta on pilkkuja täysi, ja valkeat hevoset harmaalla niityllä
Vaaleanvihreä salonkikaunotar, kaakelikylppärin ruutujen seassa peilaa

Abstraktit hedelmät lautasen reunalla, tyyliä suuntaa lie impressionismia
Kello käy kuusi ja pensseli huusi, ei lepoa laisin vaan pastellikuusi
Vaan pastellikuusi pyydän kai

Mehiläisparvi ja pyöräilyretki, harmilliseksi nyt viiksekkään hetki käynyt on
Kun rannalle maalaamaan varhaista merta, ei ensimmäinen vaan jo viides kerta tänään on

Maalaajaksi on keväällä ryhtynyt, impressionisteihin aatteineen yhtynyt hän
Tahtoi olla hän jotain suurta, kuin vuori, sotaisa laiva ja kenraali Lee

AT THE CHANGE OF THE CENTURY

Fly in the rain, spiral in the sky, on van Gogh's bright canvas
Meadows are filled with flowers and my days in the company of flies so languid

Orange evening is full of spots, and white horses on a grey meadow
Light green salon beauty, among the panes of the tiled bathroom takes bearings

Abstract fruit on the edge of a plate, style trend might be impressionism
It's six o'clock and the paint-brush cried, no rest at all but a pastel spruce
But a pastel spruce perhaps I ask

A swarm of bees and a cycling trip, troublesome has the whiskers' moment gone
When to the beach to paint the early sea, not for the first but already the fifth time today

Into a painter has in spring turned, the impressionists he has with his ideas joined
He wanted to be something great, like a mountain, a warship and general Lee

KOVIN LENTÄEN KOTIIN KAIPAAN

Masennuksen talviaatto, hiutaleineen ylleni laskeutuu
Peittää hattuni valkein pisaroin ja kiivaana pieksien lyö

Kenties olen nukkunut liian vähän, tarkemmin ottaen en kuukauden päiviin
On kaikenlainen pienikin käynyt ylivoimaiseksi ylleni kieppunut

Ei päivä minun auringossani vuosiin ole noussut
Ei sitä kiertävää palloa kukaan näkemään sattunut oo
Näet hukkaamaan mä maailmani satuin

Ikkunastani näkyy satamanlaituri, tuo meri ainain myrskyävät pilvet
Jotka liekkeinä taivasta repii, kiskoo korkeuksiin aaltojen harjat

Olen päättänyt noustua aamun, myrskyn raivoavan vaivuttua uneen
Käydä ikkunalautani reunaan ja liitää kyyhkynä pilviin

Ei päivä minun auringossani vuosiin ole noussut
Ei sitä kiertävää palloa kukaan näkemään sattunut oo
Näet hukkaamaan mä maailmani satuin

Kellot kellot kullan kirkkaat, mua saattaen käy

HIGHLY FLYING I LONG FOR HOME

The winter eve of depression, with its flakes above me descends
Covers my hat with white drops and fiercely thrashing batters

Perhaps I have slept too little, precisely not in the days of a month
Even all kinds of little things have gone overwhelming upon me spinning

A day in my sun has not risen in years
Anybody happened to see that rotating ball
You know I happened to lose my world

From my window a harbour pier can be seen, the sea always brings the storming clouds
Like flames they tear the sky, lifting high the peaks of the waves

I have decided that when the dawn has risen, when the storm raging has fallen asleep
To go onto my window sill and float as a dove to the clouds

A day in my sun has not risen in years
Anybody happened to see that rotating ball
You know I happened to lose my world

The bells the bells golden shining escort me

KYNTTILÄT SYTTYVÄT VARHAIN

Kiertävät unettavat auringonnousut
Kaikkialle harsona niin
Aattoni vähiin käynyt
Kun kevät uutena nousee

Merkin olen lentävän nähnyt
Kappaleen kiitävän sinessä taivaan
Ja kynttilät valkeat syttyvät varhain

Pyyhkii ylitse kuultavan lumen
Kuin henkäyksen taikaa pyhyyden
Ja kynttilät valkeat syttyvät varhain

Harmonian sivallus epätoivoni häätää
Tuo tullessaan se voiman
Häikäilemättömän
Häikäilemättömän

Joka nostaa minut ylle kylän
Ja laivan joka noutamaan minut vuorollaan on saapunut
Pilvilaiva purjeineen kaarevin
Usvana laskeutuu tyköni
Ja kirkkauksiin korkeuksien nousee
Kirkkauksiin korkeuksien nousee

CANDLES LIGHT UP EARLY

Circling sleepy sunrises
Everywhere so like a veil
My eves have dwindled
As spring is rising anew

I have seen a mark flying
An object fleeting in the blue of the sky
And the candles white they light up early

Sliding over the gleaming snow
Like magic of breath holiness
And the candles white they light up early

Lash of harmony turns out my despair
Bringing with it the power
Unprincipled
Unprincipled

Which picks me up above the village
And the ship that has come to call for me in turn
The cloudship with its sails curved
Like mist it descends upon me
And to the brightness of the altitudes is rising
To the brightness of the altitudes is rising

AAMUYÖN TUNTEINA

- instrumentaali -

IN THE SMALL HOURS

- instrumental -

KYSYMYSTEN SALI

"Kysymysten sali", sanoi opas kuuluvaan ääneen ja viittasi kädellään arvokkaasti salia kokonaisuudessaan, "on vaan itsensä kaltaisenko ilmiön luomaa, tuskin yhden tai kahden taiteilijan. Kysymysten sali on tietoisuuden, kaiken kollektiivisen tietoisuuden. Ja kuten salin sisustaja Pillet Gorn työnsä päätökseen saatettuaan lausui: "Kiitos teille siitä että minä sain verhoilla sen mikä on kaikkialla. Vaan eikö näin ole, eikö olekin niin että sali jo itsessään on kuin meitä kaikkia askarruttava olemisen kysymys. Aivan kuin meidän olemisen kysymyksemme olisi tämä sali, sen muoto, sen itsestään selvyys, sen arkinen arvoituksellisuus, me näemme sen, mutta meidän on mahdoton tarttua siihen, tästä syystä kysymysten salin verhoilun vallitsevaksi väriksi on valittu tumman vihreä.""

Sinisilmäinen opas kiiruhti ylivuotavaisin riennoin pienen seinällä riippuvan muotokuvan luokse ja vakavalla sormella osoitti sen kankaaseen siveltyä vaikeaselkoista hahmoa, jonka silmiin oltiin muutamin vedoin maalattu hulluutta palvova veto.

"Tässä on itsensä taiteilija Zenttagooren omakuva jonka hän lahjoitti museolla käynnillään vieraanamme. Salin kynnyksen yli astuttuaan oli Zenttagoore tuolloin pysähtynyt hiljaisuuteen vaipuneena ja sanonut: "Tämän salin seinillä minä tahdon itseni lepäävän, eikä kukaan tule kasvojani siltä erottamaan, sillä itse minä olen muille ja itselleni vain turhaumustaan huokaiseva toivoton kysymys, kysymys kuten nämä seinätkin, ja kuka meistä erottaa punaisen punaisesta." Nämä sanat sanottuaan oli Zenttagoore heittäytynyt kiviselle lattialle ja toivottomuudessaan katsonut huonetta verestävin silmin."

Opas kiiruhti taulun luota lattian kohtaan jossa oli piirrettynä haalea viivoitus ja osoitti tätä sormellaan.

"Tässä, tässä on paikka jonne taiteilija Zenttagoore heittäytyi ja josta katsoi huonetta."

Opas viittasi jälleen kädellään koko huoneen eleellään kattaen.

"Tätä katsottuaan oli taiteilija Zenttagoore sanonut museon kutsun järjestäneelle toimikunnalle: "Kenelläkään meistä ei ole aavistustakaan siitä ketä minä olen, siitä ketä minä olisin voinut olla, siitä ketä minä tulen olemaan. Kenelläkään meistä ei ole aavistustakaan siitä ketä te olette, ketä te olisitte voineet olla, tai ketä te tulette olemaan. Saattaa olla että me olemme meitä kohdanneiden tapahtumien summa lisättynä perintötekijöidemme kiinteä momentti, emmekä tällöinkään ole itsellemme, toiselle ja sitä seuraavalle piste johon kohdistaa, vaan ainoastaan oletus.""

THE HALL OF QUESTIONS

"The hall of questions" said the guide in audible voice and preciously pointed the hall in its entirety, " is it only a creation by a phenomenon like itself, hardly by one or two artists. The hall of questions is of a consciousness, of a consciousness of everything collective. And like the furnisher of the hall Pillet Gorn, after conducting the job to its conclusion, recited: ‘Thank you that I was allowed to upholster the thing that is everywhere. But isn"t it like this, isn"t it so that the hall already in itself is like a question of existence occupying us all. Altogether like our question of existence would be this hall, its shape, its self-evidence, its prosaic mysteriousness, we see it, but it is impossible for us to get a grip on it, this is why light green has been chosen as the dominating colour of the upholstering of the hall of questions.""

The blue-eyed guide hurried with exuberant strides to a small portrait hanging on the wall and with a firm finger pointed at the abstruse figure painted on its canvas; with a few draws the eyes had been painted to worship madness.

"This is a self-portrait by the artist Zenttagoore himself; he presented it when visiting the museum. After stepping over the threshold of the hall Zenttagoore had then stopped, lapsed into silence, and said: "On the walls of this hall I want to rest, and no one will find my face on it, because I am to myself and to the others only a hopeless question sighing its frustration, a question just like these walls, and which of us will differentiate red from red." After saying these word Zenttagoore had indulged in the stony floor and in his hopelessness looked at the room with bloodshot eyes."

The guide hurried from the picture to a spot on the floor where a tepid lineation was sketched and pointed it with his finger.

"Here, here is the place where Zenttagoore threw himself and looked at the room."

The guide pointed again with his hand referring to the whole room with his gesture.

"After looking at this artist Zenttagoore had said to museum"s committee that had organized the invitation: ‘No one of us has no idea whatsoever about who I am, who I could have been, who I will be. No one of us has no idea about who you are, who you could have been, or who you will be. It may be that we are the sum of the events that have confronted us added to the solid moment of our heritage, and even then we are not to ourselves, to the other and to the one after that, a point to target, but only a presumption.""

KUKKANA NIITYLLÄ

Kukat nuo kirjavat täyttävät niityn
Ne loistollaan valaisee yön sydenharmaan kasteen
Viileän kasteen

Kukat nuo kirjavat hymyillen käyvät
Hyräillen täyttävät tuulen ja säihkyvän paisteen
Aamuisen paisteen

Hengetär niityn minun käteeni tarttuu
Katseensa puhdas kuin lähteiden pisarat varhain
Nuo pisarat varhain

Minut tanssittaa uneen neito hengetär niityn
Antaa hän vapauden tuntea kukkien kuiskeen
Hyväilevän kuiskeen

Nyt yksi oon heistä mä laidalla niityn
Terälehteni keltaiset hennot syliinsä sulkee
Hetki kanssani kulkee

Mä tuulessa huojun ja taivaalle katson
Sateenkaari kauniina ylläni kaartuu kuin kuu
Taivaani kuu

AS A FLOWER ON THE MEADOW

Those many-coloured flowers cover the meadow
With their brilliance they light up the charcoal grey dew of the night
Cool dew of the night

Those many-coloured flowers wander smiling
Crooning they fill up the wind and the glittering glare
Glare of the morn

Elf of the meadow catches hold of my hand
Her gaze immaculate like early drops of the fountain
Those drops of the fountain

Maiden elf of the meadow dances me to sleep
She gives me the freedom to feel the flowers' whisper
Caressing whisper

Now one of them I am on the edge of the meadow
My petals yellow fragile furl to her arms
The moment travels with me

I swing in the wind and glance the sky
A rainbow beautiful curves above me like the moon
My celestial moon

ASKELEITA RANNALLA

- instrumentaali -

FOOTSTEPS ON THE BEACH

- instrumental -

PRINSESSA VAALEANPUNAINEN

Venla demla dim dam dei
Neiti Pariisin vaaleanpunaisten korttelein
Ilmaiseksi hymyilee hän
Vaan halpa muutoin ole ei

Venla demla dim dam dei
Kävellessään niin aistikas ja arvoituksellinen
Sanastellessaan kanssa herrain
Hän taidokkaasti imarrellen

Venla demla dim dam dei
Kirkkaanpunaisen sametin katveessa työhönsä käy
Hän neron lailla taikoo
Tähdet taivaalta kuin unen

Venla demla dim dam dei
Neiti Pariisin vaaleanpunaisten korttelein
Nähty ainain on vain hämyssä himmeiden valojen
Ei milloinkaan kajossa kirkkaan nousevan aamun

Venla demla dim dam dei
Jollain tavoin valloittavuudessaan on kuin satukeiju menneisyyden
Kuollut kauan sitten häilyen
Vuoksi prinsessain pettymyksen

PRINCESS PINK

Venla demla dim dum day
Young lady of the pink blocks of Paris
For free she smiles
But otherwise she cheap is not

Venla demla dim dum day
When walking so elegant and enigmatic
When talking with gentlemen
Skillfully flattering

Venla demla dim dum day
In the shade of scarlet velvet starts working
She charms like genius
Stars from the sky like a dream

Venla demla dim dum day
Young lady of the pink blocks of Paris
Always seen only in the dusk of dim lights
Never in the blaze of bright rising dawn

Venla demla dim dum day
Somehow in her enchantment like a fairy from the past
Dead a long time ago flickering
For the princess' disappointment

AKVAARIO

Olin en kukaan
Käyden lävitse tätä aikaa
Nyt yksin seisahdun
Muista en mitään laisinkaan

Kuin uinuessain
Liu'un yötä vasten
Sulaa minuutein
Ohitse kaiken

Olenko laisinkaan
Astunut tähän maailmaan
Jossa muut tanssivat hetken taikaa

Miksi muut
Miksi minä en
Miksi tällä puolen sitä tiedä en

Akvaarioni kultainen tää
Takaa lasin likaantuneen nään

Näen sen jossa ole en
Näen sen johon kuulu en

En tiedä kuinka kävi näin
Kuinka ymmärsin kaiken väärinpäin

Mitä tahdoin
Sitä olemassa ollut ei
Mitä näin näkymätöntä kai

Mitä sain kangastuksia onnen
Nyt seisahtunut olen katolle harjan

Vain katson taivaan tuulta
Lentoa linnun joka kotiinsa palaa

Vain katson taivaan tuulta
Lentoa linnun joka kotiinsa palaa

Maailman kangastuksien takaa
Maailman kangastuksien takaa

AQUARIUM

I was nobody
Going through this time
Now alone I stop
I remember nothing at all

Like asleep
I'm gliding against the night
My ego is melting
Past everything

Have I at all
Stepped into this world
Where the others dance the magic of the moment

Why the others
Why not me
Why on this side I do not know

This golden aquarium of mine
Behind the soiled glass I see

I see the one I am not in
I see the one I do not belong to

I do not know how this happened
How I understood everything wrong way

What I wanted
It never existed
What I saw invisible I guess

What I got mirages of happiness
Now I have halted on the ridge of the roof

I'm only looking at the wind of the sky
Flight of the bird returning home

I'm only looking at the wind of the sky
Flight of the bird returning home

The world behind mirages
The world behind mirages